Omaa tuotantoa - päivän kevennys

Omakirjoittamani runot ovat vaihtelevasti joko suhteellisen itseanalysoivia ja vakavia (päiväkirjamaisia), tai sitten kevyempiä, joissa yritän tavoitella sarkastisen humoristista otetta. Yksi tällainen osui silmiini runomuistikirjastani, vuodelta 2004. Tiedättehän, joskus kun astuu kerrostalon hissiin viime hetkellä, ne automaattiset liukuovet meinaavat mennä kiinni ennen kuin ehtii sisään? Tällaisista arjen hetkistä on kiva kehitellä runoutta. Toki tämän saa sitten tulkita omalla tavallaan, hissi voi tässä runossa yhtä hyvin symboloida jotakin ihan muuta. Siinä on modernin runouden kiehtovuus: Mitä juuri SINÄ näet näissä sanoissa ja mitä ne sinulle tarkoittavat? :)


Kerrostalojen hisseissä
ovilla on taipumus
käydä päälle
Salakavalat hyökkäykset
Ne pelottavat minua hiukan

Mitä jos
jään väliin, venyn:
Pää yläkertaan, jalat alas?

-Pauliina-

Taivas, ja niin paljon muuta, avoin, näissä runoissa...

Pieni henkilökohtainen muisto tällä kertaa: vuonna 2003 pidin uuden kämppikseni kanssa tupaantuliaiset. Paljon hyviä ystäviä, naurua, herkkuja, keskustelua. Saimme myös ihanan paljon tuparilahjoja vierailta. Kaksi ystävääni, joita en siinä vaiheessa ollut edes tuntenut kovin kauaa, toivat minulle lahjaksi yllä näkyvän Bo Carpelanin kokoelman. Se oli paras tuparilahja kaikista, ja on kulkenut mukanani asunnosta toiseen, maasta toiseen, kaupungista toiseen. Luulen että kiintymykseni tähän kirjaan on puoliksi sen loistavasta sisällöstä ja puoliksi sen antajien ajattelevaisuudesta ja "yllättävästä" minun niin hyvin tuntemisestani lyhyen tuttavuuden jälkeen johtuvaa. En rakasta tavaraa ja materiaa, mutta rakastan sitä että tavaroista tulee mieleen rakkaita ihmisiä vuosien takaa. 

Carpelanin kokoelman nimi osuu naulan kantaan. Runot ovat tarkkoja mutta kuitenkin avoimia, älykkäitä mutta äärimmäisen herkkiä, niistä jään joka kerta miettimään runoissa mainittujen ihmisten persoonaa ja taustaa. Näissä runoissa aukeaa taivas ja paljon muutakin!

Minä olen kesäillassa

olen väistyvässä valossa 

hiljaisella taivaalla

silmänräpäyksen ikuisuuden

ennen kuin päivä ehtii tänne

sinä vielä vierelläni 

aamu ja illan sarastus

ja sanomaton jota kuuntelemme

meille yhteinen

lyhyessä selkeässä elämässä

- Bo Carpelan-

Rakastan yllä olevan viimeistä fraasia. Lyhyessä selkeässä elämässä. Se kiteyttää koko runon tunnelman mestarimaisen napakasti, ja mitätöi turhat dramatisoinnit ihmiselämän koukeroista tarpeettomiksi. Ah miten elämän perusasiat voikin kiteyttää muutamaan riviin!! <3

Olisi vain vähän kipeä

makaisi vuoteessaan

yöpöydällä puolukkamehua

saisi lukea jännittävää kirjaa

eikä piittaisi mistään muusta,

torkahtelisi tämän tästä

kuuntelisi hajamielisenä

putoavan lumen ääntä,

hidasta, ulkoa.

-Bo Carpelan-

Niin. Mitäpä sitä muuta. Tajunnanvirta ja vaelteleva ajatus on itselleni ehkä se rakkain runon tyyli, ja yllä oleva edustaa sitä mielestäni loistavasti. Ei lisättävää.

Hiljaisuus

Älä pelkää hiljaisuutta
paitsi jos se on totaalinen
eivätkä edes puut
puhu sinulle, juttele marraskuusta
joka on niin pimeä
etteivät ne jaksa ojentua poluille joita kuljet

Älä pelkää hiljaisuutta
jonka ihminen luo

Mutta ne puut

-PJ-

Päivän Pulinat goes deep

Tervehdys, lukija!

Uusi koti, uudet tuulet. Takaisin kotimaahan muutettuani aioin lopettaa koko blogin pidon, mutta kun tämä jokasyksyinen runokärpäsen purema ei jätä rauhaan, niin päätin muuttaa blogin sisällön ja suunnan kokonaan. Tästä lähtien voit lukea täällä sekä itse kirjoittamiani että muiden kirjoittamia runoja, ajatelmia, sekä lyhyesti niiden itsessäni herättämiä fiiliksiä. Muutoksen myötä tein blogistani myös hiukan julkisemman, eli uudet lukijat ovat tervetulleita, ja näin ollen olen poistanut lähes kaikki aikaisemmat, päiväkirjamaiset tekstit näkyvistä. Valokuvia lupaan edelleen postailla, runojen tunnelmaan sopivia sellaisia. Eläköön runous ja ajatuksen kipinä!

Oman 2015-2016 talveni tunnuslause tulee olemaan seuraava:


Jokaisena päivänä
pitäisi kuulla vähintään
yksi kaunis laulu,
lukea hyvä runo,
nähdä jokin oivallinen maalaus

ja jos mahdollista,
puhua muutamia järkeviä sanoja.

- Goethe -

Elämä

Elämässä
on jännä juttu että
sitä elää

menneessä, nykyisessä, tulevassa

itsensä kanssa, muiden kanssa, koirien ja kissojen kanssa

Ja loppuviimeksi
sitä löytää itsensä 
sieltä mihin itsensä jätti

Kun olisi heti hoksannut
oikeasta paikasta hakea!

-Pauliina-