Runotorstain haastesana on tänään järjestys. Mielestäni kammottavan epärunollinen sana, mutta haasteenhan onkin tarkoitus olla haastava.... :)
Järjestys
Maaliskuun pohjattomat illat
Taivaan kaikuvan syvänsininen hämärä
oudosti säkenöityy kylmistä timanteista
niistä jotka
talvi osti tämänvuotiselle morsiamelleen
Ja vaikka kaikki on huumaantuneen uutukaista
uskollinen kuu seuraa syvänsinisestä vakaudestaan
miten maa odottaa, odottaa, odottaa
Kun morsian astuu lumen raunioille,
- paljaat jalat, pajunpehmeä iho -
on se joka vuosi uusi,
aina sama, aina sama
-PJ-
Epäsovinnainen yhdistelmä runoilija-haaveilija-bisnesnaisen havaintoja itsestä ja elämästä : ) Runoilen nykyään pääosin Instagramissa, @runopolku
torstai 24. maaliskuuta 2016
torstai 10. maaliskuuta 2016
Runotorstain 400. haaste!
Tänään haasteena ihanan häilyvä ja moniulotteinen sana: Varjo. Tavoistani poiketen, päätin jättää runon lyhykäiseksi ja riimitellyksi, mietelauseen tyyliin. Kokeilu tämäkin!
Eilinen on huomisen varjo
Tässä päivässä koko elämän kirjo
-PJ-
Eilinen on huomisen varjo
Tässä päivässä koko elämän kirjo
-PJ-
torstai 3. maaliskuuta 2016
Runotorstain 399. haaste: Pöly
pöly
makaan pölyisellä lattialla
järjestelen sotkuisia ajatuksia
moppaan muistoja likasankoon
meinaan kärrätä koko eukon kaatopaikalle mutta
eihän minulla sitten ole missä asua
ja pyörrän päätökseni
lajittelen mukavat mietteet pinoihin
minuuden kevätsiivous
-PJ-
makaan pölyisellä lattialla
järjestelen sotkuisia ajatuksia
moppaan muistoja likasankoon
meinaan kärrätä koko eukon kaatopaikalle mutta
eihän minulla sitten ole missä asua
ja pyörrän päätökseni
lajittelen mukavat mietteet pinoihin
minuuden kevätsiivous
-PJ-
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Värit
Vaikka en ole itse kuvataiteellinen (en osaa piirtää, maalata, jne.), värit ovat minulle kiehtovia, inspiroivia "maailmoja". Voihan sanoillakin maalata kuvia! Yllä olevan kuvan nappasin keväisestä helmikuun auringonpaisteesta, joka hennosti alkaa herätellä pastellisävyisiä värejä harmaan talven alta. Kaunista! Tähän sopivasti löysin Kirsi Kunnaksen aivan ihanan runon, jonka, vaikka kertookin syksyn väreistä, lainaan nyt tähän näin kevään korvalla. Kirsi taitaa olla tunnetuin lastenloruistaan ja -kirjallisuudestaan, mutta kannattaa ehdottomasti tutustua myös hänen muuhun tuotantoonsa, niin herkästi hän kuvaa luonnon ja ihmisen yhteiseloa runoissaan. Lainasin kirjastosta hänen runokokoelmansa "Puut kantavat valoa", ja sitä olen viime viikkoina hymyillen lueskellut. Alla oleva väriruno esimerkiksi tiivistää aika lailla pilkulleen ne intensiiviset tunteet, joita luonnon värit itsessänikin synnyttävät, ja sitoo hienosti värit myös symbolisina elämänkulkuun. Pidän myös siitä miten tässä runossa yhdistetään eri aistit - harvoinpa värejäkään katsellaan vain silmillä! Niitä "hengitetään", ne "sointuvat", "värisevät", "ilakoivat", jne. Aivan ihana runo! <3 <3
Värit
Värit, värit!
Tiedättekö
kuinka teitä rakastan.
Tunnetteko
kuinka hengitän olemuksenne
sieluuni.
Teidän elämänne on sykkivän villiä,
sointuvaa leikkiä kaikkialla.
Kosketukseni värisee
sinipunaisen hauraassa sumussa,
suudelmani hehkuu
mustan samettisessa silmässä,
olemukseni sykkii
punaisen ilakoivassa tuskassa.
Oi syksy, ihmeelliset värisi
eivät kuole,
vaikka valkeus peittää maan.
Ne elävät minussa,
sydämessäni.
Sydäntäni ei koskaan
lasketa pimeään hautaan.
- Kirsi Kunnas -
torstai 18. helmikuuta 2016
Runotorstain 397.haaste: Pöytä
Runoilijan talossa
Puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa,
hän sanoi
Mutta pöytälaatikossa olivat runoilijan sanat
iloisesti sekaisin
Lennokkaat ajatukset tunkivat
avaimenreiästä ulos
Minä istuin pöydänreunalla jalkojani heilutellen
riemukkaana kuin lapsi
sillä minä en ole ollenkaan
jalat maassa -tyyppiä
-PJ-
Puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa,
hän sanoi
Mutta pöytälaatikossa olivat runoilijan sanat
iloisesti sekaisin
Lennokkaat ajatukset tunkivat
avaimenreiästä ulos
Minä istuin pöydänreunalla jalkojani heilutellen
riemukkaana kuin lapsi
sillä minä en ole ollenkaan
jalat maassa -tyyppiä
-PJ-
torstai 11. helmikuuta 2016
Runotorstain 396.haaste - Suo
Tänään ei vajota suohon, vaan kirjoitetaan siitä! :)
Suo
Kurjat kurjet harmaina suolla
sinne upposi kultainen kuokka
Jussia ei näy, taisi suksia muille soille
Suo säilöö salaisuudet
Suolet, luut, aarteet sinne uponneet
minne päivä ei suo valoaan
Suomuurain tulisena huutomerkkinä
Elämän loputon sarka ja suo
Soilla soivat mustat metsot
Suokaa anteeksi suomalaisille
(arvon hekin ansaitsevat)
-PJ-
Suo
Kurjat kurjet harmaina suolla
sinne upposi kultainen kuokka
Jussia ei näy, taisi suksia muille soille
Suo säilöö salaisuudet
Suolet, luut, aarteet sinne uponneet
minne päivä ei suo valoaan
Suomuurain tulisena huutomerkkinä
Elämän loputon sarka ja suo
Soilla soivat mustat metsot
Suokaa anteeksi suomalaisille
(arvon hekin ansaitsevat)
-PJ-
tiistai 2. helmikuuta 2016
The English Poet inside my head
Ajattelin lisätä pari viikkoa sitten kirjoittamisesta kirjoittamaani blogiin vielä yhden oman runon, tällä kertaa englanniksi. Paljon en englanniksi kirjoita; vaikka se onkin toinen "kotikieleni", runous on silti niin oma maailmansa, että en koe pystyväni leikkimään sanoilla lähimainkaan yhtä hyvin kielellä, joka ei kuitenkaan ole äidinkieleni. Mutta alla oleva ei omasta mielestäni ole hassumpi tongue-in-cheek / kieli-keskellä-suuta -yritys, joten laitettakoon se tänne kun sopii niin hyvin tuohon kirjoitus- ja luovuusteemaan...
Simple
are my wishes
To reconcile myself
with forgotten words
To have and to hold
Blank paper
Blue ink
Talking to me again
Two passionate lovers
I missed you too
-PJ-
Simple
are my wishes
To reconcile myself
with forgotten words
To have and to hold
Blank paper
Blue ink
Talking to me again
Two passionate lovers
I missed you too
-PJ-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
