Runotorstain 394. haaste - Valkoinen valhe

Tämän torstain runohaasteena valkoinen valhe. Hmmm...


Ja taas tuli syksy.
Kesä unohdettiin, 
koska talvi tuli muotiin.

Lumihiutaleiden lupaus
oli hetkellistä
Nyt sade vei valkoisen valheen pois
Jäljelle jääneet
tympeät, hiekkaiset lumikasat

"Raitapaita ja purjehduskengät kesäksi!"
huutavat naistenlehdet helmikuussa

-PJ-

Kirjoitusta kirjoittamisesta

Luovuus. Mistä se lähtee?
Useimmiten tyhjästä tilasta.
Siitä että saa istua jossakin omien
ajatustensa kanssa, kenenkään
häiritsemättä. Tyhjä paperi, puhdas
maisema - aukea niitty, meri, pelto.
Ja siihen joskus ihan arkinen ripaus
jotakin joka saa ajatuksen juoksemaan.

Jokainen runoilija on varmaan joskus kirjoittanut luomisen tuskasta ja kirjoittamisen prosessista. Sanoihin kun on kirjoittajalla aina jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Samoin kuin varmaan taidemaalareilla maaleihin ja kankaisiin, käsitöiden tekijöillä lankoihin ja muihin materiaaleihin, valokuvaajilla kameraan.

Tässä pari omaa oodiani runoille!




Mitään en voi piilottaa
näiltä kirjaimilta.
Häpeilemättä jokainen tavu
tuijottaa käsiäni.
Ne tuntevat sormet,
jotka ne kirjoittivat.

.............................................

Uupumuksen aakkosista
sujuvia sanakäänteitäkö?
Nukahtaa sen ääreen,
missä olen hyvä,
jäädä paperille.

..............................................

Kirjoitan huonosti
Minussa ei ole kipinää
Kunnianhimoa ei koskaan ollutkaan
Mitä ovat kangertelevat sanat
jotka putoilevat paperille
kuin kuolleet lehdet

Ei tämä ole minun arvoistani

............................................

Rakastua sanoihin
Takertua kuolemattomaan
Tanssittaa tavuja
Keimailla kirjaimille
Hurmata rivit
ja kipinät niiden väleissä

Inspiroitua
Tarttua hetkeen

-PJ-

Runotorstain haaste: Pakkanen

Runotorstai-blogin haastesana tälle viikolle on, mikäpä muu, kuin viime päivinä jopa täällä eteläisessä Suomessa niin tutuksi tullut, nipistelevä pakkanen. Alla ajatuksia joita se inspiroi minussa!


Pakkanen

petivaatteet ulos
matot ulos
villavaatteet ulos

valkoiseen 
on upotettava kaikki 
mikä vaatii puhdistusta

syyttömät pölypunkit kituvat ja kuolevat
ja ihminen on tyytyväinen, myhäilee

vaan kirkastuupa myös kuolevaisen mieli
tässä kasvoja armotta nipistelevässä,
häpeilemättä askelen alla narskuvassa,
henkeäsalpaavassa valkeudessa

-PJ-