Elämästä

Viimeisin runokirjalöytöni kirjastosta oli Mirkka Rekolan runous. Sieltä löytyi muutamia helmiä, esimerkkinä tämä tiivis ja pelkistetty kuvaelma ihmisen elosta ja olosta... Ja tähänkin on kauniisti sidottu luontokuvaus loppuun, onhan ihminen osa luontoa. 

Mutta minähän elän yhä

                        tahtomattanikin,

minä joka todistan tämän ruumiillani

ja seison täällä

kuin seisoisin hautani edessä.

Minä katson

että jokaisessa auringonlaskussa

on koko menneen päivän loisto.

-Mirkka Rekola-

Pidin tuosta kovasti, entä te, hyvät lukijat?