En ole mikään suuri "vanhan" runouden ystävä (1900-luvun alkupuoliskolla kirjoitetun), sillä koen tekstit usein vähän raskaiksi lukea ja einoleinomaisen maailman itselleni vieraaksi (tosin Eikalla on muutamia aivan ihania luontorunoja). Tällä viikolla törmäsin kuitenkin lauluharrastuksen parissa Kaj Chydeniuksen säveltämään runoon jonka kirjoittaja on minulle suht tuntematon Einari Vuorela (s. 1889 - k. 1972, sanoo Google). Lieneekö sitten tällä hetkellä vallitseva vuodenaika sekä hauskankuuloinen sävellys tehnyt tehtävänsä, mutta tähän vanhan ajan runoon ihastuin! Saa hymyn huulille :)
Kevättunnelma
Tuli taas ihanat tuulet,
tuli taas heleät pilvet,
kuulin naurua tuvasta,
räystäs pillitti pihalla.
Tytöt ne tuvassa nauraa,
vallattomat vaarin kuullen,
kun kevät kehissä kieppuu,
kapuelee kangaspuilla.
On kuin suvi suuta soisi,
halajaisi hauskat muistot,
kulta kaulasta pitäisi,
käsi polttava povessa.
On kuin olisi tuvassa
seinän raot rahoja täynnä,
hyllyt helliä sanoja,
kellokaapissa käkiä.
- Einari Vuorela-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi blogiini! Palaute, ideat, ajatukset tervetulleita! :)